Musta tuntuu että tää paska alkaa taas alusta. Oon liiankin motivoitunu taas laihduttaan. Mun mieli on osikseen palannu siihen sumuun, jossa ruoka ja laihuus merkitsee kaikkea. Oon tajunnu siihen todellisuuteen, että mun kaikki aidot ystävät on kadonnu, ihan vaan mun käytöksen johdosta... Ja se on liian raskasta kestää. Mä tunnen olevani täysin yksin.
Kun olin laihtunut, kuljin ihan sumussa joo, mutta tunsin olevan parempi, parempi kuin muut. En koskaan tunne olevani parempi enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti