
Aion olla vähän rennompi laihdutuksen suhteeen. Ennen vaadin itseltäni liikoja, ja petyin itseeni lähes joka päivä. Nyt huomaan, että se vaan masensi minua, mikä sai minut ahmimaan entisestään.
Aion nauttia vartalossani ja vartalostani myös nyt. Ennen ajattelin, että ostan kivoja vaatteita sitten kun olen laihtunut, ja että en voi ostaa tuota, koska se näyttäisi tyhmältä kun olen laihtunut. Tänäänkin ostin farkut HM:sta. Löysin kivat farkut ja vaan 26 tuumaa! Tanssin innoissani sovituskopissa. Ennen vierastin farkkuja, koska mun vartalolle ei löytynyt sopivia. Nyt sain farkkuni 30 eurolla (10 euroa alennusta normi hinnasta), aika vähän farkuista vaikka ovatkin HM:n laatua. Voi olla, että HM:lla on eri kokoluokka kun muilla kaupoilla, mutta kuitenkin se piristi kummasti, kun ennen mahdottoman pienikokoiset farkut sujahtivat vaivattomasti jalkaan.
Aion keskittyä tanssiin, ja laihtua pitäessä hauskaa. Aion venytellä jatkuvasti, aina kun aikaa löytyy. Aion kehittyä tanssissa niin paljon, että siitä voisi ehkä jopa tulla osa tulevaisuuttani. Aion ainakin unelmoida siitä, vaikka kuinka vanhemmat lyttää unelmani alas. Saavutan sen minkä eteen teen töitä.
Aion olla laiha, nyt ja tulevaisuudessa. En kuitenkaan aio keskittyä siihen. Keskityn muihin asioihin ja laihdun samalla. Aion tulla vihdoinkin onnelliseksi, vaikka en tiedä miten sen saavuttaa tai millaista onnellisuus on. Miltäköhän se tuntuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti