Ääni pitkän hiljaisuuden jälkeen

Mä en ole kirjottanut mitään pitkään aikaan, sori. Me muutettiin ja en oo vielä saanut nettiyhteyttä, koska se on myöhässä. Nytkin surffailen kännykän netillä, jossa ei edes näy kuvia. Kuvaton postaus siis tälläkin kertaa.

Mä oon huomannu, että oon aina vaan voivotellu, että vitsit kun tolla on kaikkee kivaa ja mulla ei mitään. Aion muuttaa tilanteen täysin. En lopeta laihduttamista, mutta en rankaise itseäni enää niin syvästi. Vaikka sosiaalisuus onkin aika synnynnäistä, aion kuitenkin oppia puhumaan vento vieraille ihmisille. Ja teen monia muita pieniä tekoja jotka saavat minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi. Ja tämä ei ole pelkkää puhetta, sillä olen aloittanut jo.

Kyllä, olen lihonnut lomalla. Olen mässännyt hulluna, sillä normaali syöminen ei vaan onnistu minulta. Olen syönyt enemmän kun kukaan perheestäni ja tunnen itseni turvonneeksi sotanorsuksi. Mutta olen oikeasti elänyt, ja mulla on ollut ikävä sitä... elämistä. Olen ollut ihmisten kanssa ja olen jopa nauttinut olostani. Nyt huomaan että olen nauttinut yli rajojeni, sillä olen oikeasti isompi kun vuosi sitten.

Mutta aion aloittaa puhtaalta pöydältä. Vuodenvaihde muuttaa kaiken, olen päättänyt että tällä kertaa mä onnistun, lopullisesti.


Uuden vuoden lupauksia: (tällä kertaa ihan mahdollisia toteuttaa)

• Karkkilakko (kaikki suklaa ja karkki)
• Herkkupäivä max 1. viikossa (muu kun karkki ja suklaa)
• Tanssia väh. 10 h viikossa
• Tanssin reenaamista kotonakin
• Salille n. kerran viikossa 
• Siisti huone
• Kouluun panostaminen
• Huoliteltu ulkonäkö (kynnet, hiukset, meikki, vaatteet)
• Tutustumisen uusiin ihmisiin
• Riskien ottaminen sosiaalisissa tilanteissa 
• Elämästä nauttiminen

Yritän olla sallivampi itseäni kohtaan, enkä tee nyt mitään listaa, että mitä saan syödä ja kuinka paljon, sillä siinä pysyminen on melkeimpä mahdotonta. Aion jatkaa blogiani, vaikka olen pohtinut sen lopettamista tauollani. Olen miettinyt, että en ole enää riittävän hyvä pitämään blogia, sillä olen lihonnut. Tuo näyttää naurettavalta näin kirjoitettuna, mutta kaikkea se sairas mieli ajattelee. Ajattelin, että en jaksa enää laihduttaa hulluilla tavoilla ja ruokamäärillä. Mä vaan en jaksa sitä. Olen liian ankara itseäni kohtaan. Haluan muuttaa sen, sillä uskon että se edistää onnellisuutta suurissa määrin. Ihmiset eivät saisi olla niin ankaria itseään kohtaan.

Vielä tää maailma paranee tästä :) Voimia kaikille, älkää olla liian ankaria itseänne kohtaa <3