Makkarat pomppii

Teen vatsalihaksia ja tunnen kuinka mahastani tulee makkara kasa. Haluaisin juosta vessaan oksentamaan.

Myöhemmin illalla seison peilin edessä ja kokeilen korkeavyötäröisiä sortsejani viime kesältä. Saan ne ängettyä päälle, mutta napin tai edes vetoketjun kiinni laittamaninen ei onnistu. Vedän vatsaani sisään ja pudotan napin sen lävestä. Lopetan laihistamisen ja alan itkemään, kun näen todellisuuden. Mun olis pitänyt laittaa nuo sortsit päälle yhteen tilaisuuteen ens viikolla, mutta se taitaa jäädä haaveeksi.

Mua masentaa mun ällöttävä ulkomuoto. Ja masentuneena sorrun usein syömään pahaan olooni. Tänään meni hyvin siihen asti, kun ostin suklaalevyn. Masennuin siitä täysin ja reeneissä tunsin itseni todella lihavaksi, mikä vei kaiken intoni reenaamiseen. Kotona olin vieläkin maseentuneempi ja sorruin ahmimaan. En tiedä, voinko sanoa sitä enää ahmimiseksi, kun tuo älytön ylensyönti päivittäistä.

Olen pahimmassa kierteessä, missä olen koskaan ollut. Mua ahdistaa ihan älyttömästi ja oloni on myös fyysisesti tosi huono. En vain surkuttele kuinka läski olen, vaan en tunne oloani terveeksi. Mä inhoan itseäni hetki hetkeltä enemmän. Olen oravanpyörässä: mitä enemmän lihon, sitä surkeemmaksi itseni tunnen, ja sitä enemmän syön.

70kg on saavutettu. Tuo 15kg nousu viime kesältä on valtava, ja minusta tuntuukin siltä. Pelkään tossissani sitä, että en saa itseäni kuriin, vaan lihon entisestäni. Haluaisin luopua herkuista. mutta ne ovat vain lisäntyneet kotonani. Kaapit ovat täydempänä herkkuja, kun ovat koskaan olleet. Ehdotin perheen yhteistä herkkulakkoa, sillä se tekisi hyvää meille kaikille. Ja olen sanonut vanhemmilleni, että voisiko edes herkkujen ostamista vähentää, mutta he ovat vastanneet aina, että pitää pystyä vastustamaan kiusausta. Totta sekin, mutta on todella hankalaa vastustaa selkäpiissä polttavaa himoa, kun pöydät ja kaapit tursuaa suloisen makuisia kaloripommeja. Olisi paljon helpompaa asua yksin.