Olenko mitään?

Mä en ymmärrä miksi joku jaksaa lukea mun elämästä. Mullahan ei ole oikeesti elämää! Mä reenaan, ahmin ja ahdistun, riitelen ja olen vaivaantunut. Haluaisin olla vapaa kuin lintu. Haluaisin tehdä kaikkea hullua, temmeltää miettimättä seurauksia. Haluaisin elää edes yhden päivän ilman ajatuksiani.

Mä en ymmärrä miks mut valittiin tutoriksi, niin suuresta joukosta. Mut valittiin, ja se hämmentää mua vieläkin. Mut valittiin, vaikka mä en ees valehdellu hakemuksessa.  JOKU HALUS MINUT!

Miks mä en voi nähdä sitä, mitä jotkut näkee mussa?

Joskus haluan jonkun, joka rakastaisi minua muuna kuin ystävänä tai perheenjäsenenä. Haluan tuntea rakkauden huuman. Olen kohta 17 ja minulla ei oikeastaan ole ollut seurustelusuhdetta. En osaa ajatella itseäni flirttailemassa, ajattelen poikia kavereina, nään jokaisessa hyviä puolia, mutta en ole oikeastaan koskaan ollut ihastunut. En ajattele poikia niin. Pelkään läheisyyttä. Pelkään sitä, että menen rikki. Pelkään oikeita ongelmia.