Kuulumisia

Lopetin pro ana blogien lukemisen ja thinspo kuvien katsomisen, mikä oli aluksi todella vaikeaa. Syömiseni ei ole paljon muuttunut parempaan suuntaan, ja lasken mielessäni edelleen kalorimääriä ja ravintosisältöjä ihan vaan tottumuksesta. Mielialani on kuitenkin parantunut huomattavasti.

Juttelin vanhempieni kanssa ja me päätettiin, että ehkä mun pitäis mennä jutteleen jollekkin. Vanhempani ei siis vieläkään oikeen tiiä mun syömisongelmista, mutta he halusivat että menen psykologille elämänhallinnan takia. Niin sitten menin meidän koulun psykologille. Ja se oli kyllä hyvä päätös. Ei se mua muuttanu mitenkää, eikä se antanu mulle mitää lääkkeitä yms, mutta mä aloin tajuamaan itteäni enemmän, kun puhuin mua painavia asioita ulos mun mielestä. Kaikki hänen pienet huomiot sai minut kiinnittämään huomiota uusiin asioihin, jota en ollut edes ennen pitänyt tärkeinä.

Ensin huomasin entisten kiinnostuksen kohteiteni tulevan pinnalle ja aloin nauttia enemmän asioista. Katselin ympärille ja iloitsin kaikista pienistä asioista, mitkä olivat ennen olleet kuplani ulkopuolella. Olen yhä enemmän kiinnostunut muodista ja tyylistä, olen taas alkanut piirtämään ja rakastan yhä enemmän tanssia. Nuo on kuitenkin pikkujuttuja ihmisuhteiden parantumisen rinnalla. Eniten tämä on näkynyt perheeni suhteissa. Puhun avoimemmin kaikista asioista ja olen iloisempi. Pelkkä päivän kuulumisista puhuminen on auttanut minua huomattavasti. Tuntuu että perheeni tuntee minut paremmin, kun en ole niin kahlittuna omaan pikku maailmaani. Kuitenkin kaveri suhteeni eivät ole mitenkään huomattavasti muuttuneet. Olen läheisempi monien ystävien kanssa, mutta kaverini piirini ei ole erityisemmin kasvanut, se on kuitenkin yksi asia mitä työstän seuraavaksi.

Tiedostan paremmin heikkouteni ja huomaan koko ajan itsessäni piirteitä, joita mun pitää todennäköisesti pitää silmällä koko ikäni, kuten makeanhimo ja taipumus jäädä koukkuun sarjoihin. Huomaan kuitenkin myös positiivisia asioita itsessäni jatkuvasti. Tunnistan myös paremmin tunteeni ja osaan ilmaista niitä rakentavammin.

Nuoruudestani vähän...Yläasteella kaikki kaverini oli aina poikien perään, mutta mua vaan ei kiinnostanu. En jaksanu sitä ja pidin sitä ihan turhana. Joskus esitin tykkääväni jostain, että kaverini ajattelisivat mua normaalina. Ja mitä ensisuudelmaan tulee, kännissä ja tytön kanssa. Joo olen pussannu poikaa, mutta kännissä ja en muista siitä juurikaan mitään. Ja tyttöjä oon pussaillu, kun mun kaverit on yrittäny opettaa mua suuteleen. En ole koskaan seurustellu, en ees minkäänlaista teinisuhdetta. Mulla ei oo ollut siihen oikeen aikaa, sillä olen koko lapsuuteni ollut todella aktiivinen harrastaja. Päiväni vietin koulussa ja harrastuksissa, ja niiden ulkopuolella mulla ei oo oikeestaan koskaan ollu kavereita.

Mutta yksi asia mikä mut on nyt yllättäny monta kertaa. Olen ollut kiinnostunut pojista. Ehkä en vielä sillä tasolla että tekisin asialle jotain, mutta ylipäätänsä se että olen tuntenut perhosia vatsassa on minulle mullistavaa. En ole mikään viaton pulmunen, joka nyt kokee ensimmäistä kanssakäytiään toisen sukupuolen kanssa, mutta nyt kaikkeen liittyy tunteet. Tuntuu kuin olisin herännyt eloon, olen niin täynnä tunnetta jatkuvasti. Tapailin yhtä poikaa viime vuonna, mutta ei siitä tullut mitää, kun en tuntenutkaan mitään. Ennen tein kaikkea, että tuntisin jotain, mutta nyt teen sitä mitä teen, koska tunnen jotain.

Uskon, että syömisenikin asettuu paremmin paikoilleen, kun olen saanut pääni paremmin kuntoon. Toivon että heräätte ja huomaatte, että laihdutus ei tee teitä onnelliseksi. Ihmisuhteet, kiinnostavat asiat, saavutukset ja hyvä itse tunto ovat tärkeittää, ja auttavat matkalla onneen. Sillä uskon että elämän tarkoitus on olla onnellinen, mitä ikinä sitten teetkin.

Baby steps



T: Sofi <3