Argh!!

Mua oksettaa taas, sekä fyysisesti ja henkisesti. Tänään oli kahden tunnin tanssitunti ja kaikki meni täysin perseelleen. Käteni luistivat kun niiden piti pysyä paikallaan, en jaksanut, en osannut enkä pystynyt keskittymään. Tunsin itteni täysin mittättömäksi, ihan turhaksi. Koreokrafi hoki, että ajattele että olet täydellinen. Ja mun teki mieli vaan nauraa, ajatus oli niin naurettava. Kuinka minä voin olla täydellinen, kun en ole mitään?

Mun päivät kulkee epäonnistumisesta toiseen. Mulla ei oikeestaan oo enää ystäviä. Olen nykyään kauhea narttu, niin ei ole ihmekkään. Kaikki ärsyttää ja kaikki on täyttä paskaa. Herään joka päivä puolenpäivän jälkeen, kun pitää nousta syömään lounas. Suunnittelen lenkille lähtöä, mutta joka paikka on niin kipeä tanssituntien jälkeen, niin en pysty enkä jaksa. En pysty mihinkään. Mulla ei oo enää minkäänlaista itsekuria eikä tahtoa tehdä asioita. Päivät vaan virtaa ohi, enkä mä nauti mistään. Miks mä oon näin kiittämätön? Mikä mua vaivaa?

Pääni on täynnä älyttömästi huutoa, raivoa ja kiljuntaa! Haluaisin hetkeksi pois mun pääni sisältä. En jaksa tätä enään!