Tää onnistuu!

 Tässä ote mun päivästä:

Suoritan myöhästymisiä siinä paikassa minne joutuu jos ei ole tunnilla kunnolla. Pääni painaa tonnin. Makaan pulpetin päällä ja haukottelen. J:n poikaystävä ja yks toinen mun kaveri tekee vieressä koetta. 
Ajattelen laihuutta ja laihoja ihmisiä.Paleltaa. Kietoudun tiukemmin puserooni ja haukottelen, ei olisi pitänyt valvoo niin pitkään. Tein koulutyötä kolmeen saakka ja nukuin aamulla pommiin. Tulin tunnin myöhässä.
Joku opettaja keskeyttää mun haukotuksen ja kysyy: "Ootko sä väsynyt?". Tyhmä, eksä muka nää sitä.. Jatkan makoilua. Vielä puol tuntia. 
J:n poikaystävä lähtee ja moikkaa, ja kohta lähtee mun toinenkin kaveri. Välillä käteni lipsuu mahaani kohti. Voiko läskit lähtee jos niitä puristaa riittävästi? En kuitenkaan anna käteni paljastaa ajatuksiani. 
Kuraattori astuu sisään, ja huomaa mut. En mä sen kaa oo hirveesti jutellu tai mitää, mutta nyt se tulee juttelemaan mulle, aika tungeksivasti.  Se käy heti pöydälläni olevien paperien kimppuun, ottaa ne väkisin ja kysyy: "Teetkö koetta" Nappaan paperit sen kädestä ja käännän ne väärimpäin pöydälle. "En tee, mä suoritan myöhästymisiä" Ja sitten se sanoo vaan yhtäkkiä: "Oot laihtunu paljon. Oon huomannu. Tahaallaanko laihdutat? Niinkun kesäkuntoo varten?" Apua inhoon tunkeilua. Miten normaalisti tohon pitäis vastata.. En voi kieltääkkään, sillä se olis ihan hassua... Hullukin huomais muutoksen nykysen mun ja aikasemman välillä.. Meen lukkoon. Vastaan vaan, että: "Noen mää mitään sellasta, oon vaan tanssinu lähiaikoina tosi paljo." Tyhmä vastaus. Näyttele paremmin läski!
 Kuraattori alkaa selittää jotain shaissee... Ja mä vaan nauran, niin tervet ihmiset tekee, eiks nii? Se sano jotain että: "Oot hyvä just nyt. Älä vaan laihdu enempää. Pojat tykkää just tollasesta. Ja MMMMM oot nii MMMM." Hyi v***u, onkohan meidän kuraattori lesbo? En mä niitä vastaan oo... Kaikki ihmisii.. Mutta toi oli vaa niin ahdistavaa..

nyt vajaat 200 kcal ! :) ja en enää syö..

aikasemman lisäks oon syöny myös:

• rasvatonta (0,3%) raejuustoa 65g = 46 kcal
• kurkkua 65g = 6,2 kcal
• Porokiusausta 1 rkl = max 40kcal.
• kaikenkaikkiaan yhteensä 149 + porokiusaus eli noin 189 kcal. :)

kalorit tähän mennessä 100, ja ihan täysi olo! ja pyöristin ylöspäin.

Ehkä onnistun tossa 200kcal. :) Pitää mennä nukkuu aikasin, nii sitte se varmaa on mahdollista. Ja kulutukseni on kalorilaskurin mukaan 1970 kcal.

Oon syöny:

• 1 maitolasi = 66kcal
• 1 pieni pala lohta max 15 g = 13kcal
• 0.5 porkkana = 10 kcal
• 2 lasia valkoinen tee = 8kcal
• yhteensä 97kcal -> 100 kcal.

kaikken pyöristin ylöspäin

ja kaikki luvut on otettu kalorilaskuri.fi

postailen kunnolla illalla. :)

468

Olen päättänyt.

Tänään enintään 400 kcal, huomenna enintään 600 kcal sunnuntaina enintään 800kcal ja maanantaina alkaa alustan. Vähän niin kuin 2468 ei ehkä tota 200kcal, sillä en usko että kestäisin sen. Tai no jos tänää saan syötyä vaan ton 200kcal niin sitte voisin kokeilla 2468 diettiä.

Ja lupaan kirjottaa ruuat ja liikunnat tänne.. Se estää sortumista, ainakin toivottavasti. Mutta tällä kertaa en sorru... En kertaakaan. En usko että toi 400 kcal on liian iso tavoite. Mä pystyn siihen helposti.

En oo syöny vie yhtään.. Ja ruokalassakin aion vaan sorkkia ja ottaa pari suupalaa salaattia ja ehkä pikkupikkuriikkisen ruokaa sekä maitolasin.

Pakko päästä tavotteeseen ennen kesää, mieluiten alle. 58 ei oo paha tavote, mulla on vielä viikko aikaa päättäreihin ja nyt painan alle 59.

ei kuvia tällä kertaa.. en jaksa ettiä nyt ja thinspokuvat on omalla koneella, ja mä oon koulussa.

Tanssi tyttö, tanssi!

Mä rakastan tanssia. Jos saisin päättää, tanssisin aina, en pysähtyisi koskaan. Unelma maailmassani olisin vain minä, laihana, iloisena ja kuin horroksessa. Tanssisin lakkaamatta, pilvien päällä, lämpimässä ja aurinkoisessa säässä,. Musiikki soisi vaihdellen; nopeaa, hidasta, iskevää, hentoa, jokaisesta genrestä jotain. Täytyy selittää tota, että miks olisin yksin. Haluisin että olisin syntynyt tietämättä, että muitakin olentoja on olemassa, enkä sen takia tuntisi yksinäisyyttä... koskaan. Sillä jos olisin yksin, en tuntisi kateutta, sitä elämäni vitsausta, joka piinaa persuksissani joka hiivatin sadasosa sekunti.

Mutta koulussa pitää käydä ja hoitaa velvollisuuksiaan. Velvollisuudet ovat piinaa ja niin myös vastuu. Tuntuu kun kestäisin yhä vähemmän vastuuta. Pienempänä minulle törkättiin niin iso vastuu, että en osannut kantaa sitä, enkä saanut tukea. Tulin vastuuttomammaksi, ja kaikki muu oli ylitse ääsemättömän vaikeaa. Pystyin hoitamaan vaan sitä yhtä vastuuta ja sitäkin huonosti. Lähempänä olen saanut tukea, mutta kuitenkin tuntuu, että olisin jälkeenjäänyt. Että liian iso vastuu liian aikasin olisi hidastanut kehitystäni vastuun kannossa.

Tuli muuten mieleen se tunnelukko testi jonka tein netissä. Sillä siinä puhuttiin että on vaikea kantaa vastuuta ja sain tulokseksi vahvaa ja erittäin vahvaa tunnelukkoa. Voin laittaa tänne linkin, kunhan löydän sen. Mutta siis bongasin tunnelukko jutun jostain laihdutus/proana blogista..

EDIT// löysin sen tässä linkki testiin: http://www.mentores.fi/testi.htm, tässä myös tietoa tunnelukosta: http://www.mentores.fi/index_tiedostot/Page2265.htm

Tanssi esitykset/kenraalit/tanssitunnit ovat nyt ohi. Pari kurssia kesällä, mutta ei sitä lasketa. Syksyllä aloitan baletin. Olen päättänyt. Vaikka olen "liian vanha" aloittamaan, aloitan kuitenkin, sillä rakastan sitä tanssia suunnattomasti. En vaan ole saanut tilaisuutta sen aloittamisessa.

Koko päivän on tuntunut ihan perjantailta. Mutta huomenna se koittaakin. Ja sen jälkeen alkaa ahdistava viikonloppu, täynnä tapaamisia ja syömäparteja.  Inhoan niitä.

Tänään oli hyvä päivä, lukuunottamatta paria juttua: kavereiden kyyläys ja arvostelu mun syömättömyydestä ruokalassa ja muut huomautukset.
Lisäksi aina kadehtimani entinen BFF, S sano mulle tänää että: "Missä sun maha on" ja taputti mun massua. Ja mä käyttäydyin kuin aivoton paviaani ja hykertelin vaan että siinä se on ja hymyilin. Hetken uskoinkin  S:aa, mutta se kesti vain kissan röyhtäisyn kokoisen hetken, sillä heti sen jälkeen heräsin todellisuuteen. Katoin mahaani ja tunsin tonneja painavan ylimääräisen vararenkaan sisuskalujeni ympärillä. Tajusin että se teki ton vaan sen takia, että S halusi olla se täydellinen kiltein ihminen maan päällä joka on ihana ja kohtelias kaikille.

Haluan että mun ja S:n välit paranee, haluan todellakin. Mutta se ei tunnu nyt mahdolliselta, sillä en nää enää meitä pelleilemässä ja nauramassa kippurassa. En osaa ees kuvitella sellasta.. Mutta ehkä se on vaan mun sairaansekainen mieli, joka ei kestä yhtäkään rehellistä ystävyyssuhdetta.

Kerrankin se hyvä päivä! Mulla niitä on liian harvassa, enkä niistä huonoista fiiliksistä jaksa tänne kirjoitella. Tosin joskus paskana päivänä tulee mahtavaa tekstiä.. Ainakin mun päiväkirjan synkimmät sivut ovat oikeasti mielenkiintoisimpia ja parempaa tekstiä kun kaikki muut.

Olen onnellinen kun olen suurimman osan päivästä poissa kotoa. Muualla ei tarvitse ajatella ees ruokaa. Kotona kaikki ajatukset pyörii eteläisessä talon puoliskossa, sillä siellä sijaitsee kalorivarasto eli keittiö. Mä en ees laske kaloreita usein. Sillä uskon että jos alotan tämän tavan, se pysyy ja vie ison loven ajastani. Tiedän mielestäni aika paljon ruokien energia määristä joten kalorien laskemin olisi vaan pakkomielteistä. Jollekkin se sopii hyvin, mut ei mulle.

Ostin sisuja. Ne on ihan mahtavia. Ei hirveesti kaloreita, mutta nam! Mutta ei kuitenkaan niin hyviä että niitä alkais ahmimaan, suosittelen! Mahtava herkkujen korvike. Jos on sellainen herkkusuu kuin minä, voi luottaa sisuihin :)

Kaikenlaista tekemistä meneillään.. Juhlia, lopputöitä, portfolioita, esitelmiä, korttien tekoo ja suunnittelemista. I love it! Rakastan kun on tekemistä <3

Hyvillä fiiliksillä toivotan kaikille pienistä asioista nauttimista ja mahtavaa elämää, ainakin joskus!<3

Ja tossa oli hitusen thinspoa teille, ihanat lukijani <3

Syö nyt, ja kadut sitä myöhemmin. Tai jätä syömättä.

Pilalle menee.. Joten pelkkiä kuvia tällä kertaa, koska ei huvita jakaa paskaa fiilistäni. Oon muuten huomannu, että sillon kun oon onneton syön vähemmän. Iloisella mielellä voi mennä jääkapille ja uskotella ittelle että ei tää yks jogurttilautanen haittaa tee. Mutta kun olo on valmiiks huono, ei sitä halua pilata syömällä jotain... liikaa...

Tarvisin motivaatioo, joten ilta on mennyt thinspo kuvia selaillessa ja tässä pari jotka pysäytti katseeni:

Fuck you thin people! You make me feel fat.

LÄSKI!

joo mä tiiän, älä muistuta

LÄSKI!

en mä haluu ajatella sitä

LÄSKI!

ajattelen aurinkoa ja kuoriutuneita perhosia

LÄSKI!

perhoset, perhoset, perhoset!!

LÄSKI!

no MÄ TIIÄN!

Oon sekasin.

Ahmin, syön ja en purjoo. En voi oksentaa ku mä haluun säilyttää hampaani. Äiti on hammaslääkäri ja mä oon saannu kuulla kaikkia kauhu juttuja. Läskin saa pois mutta hampaita ei saa takas. Kiitos sulle vitun taivaallinen isä että oot luonu tälläsen onnettoman läskin lapsen!

Oon ollu aina pullee. Ja aina outo. Aina vähän onneton. Mutta kun oon ollu onnellinen, se on johtunut kaikista kummallisista asioista. Oon aina ollu se outo tyyppi, jota kukaan ei tajua. Mutta ei se mua haittaa. Mutta toi läskinä oleminen haittaa. Uskottelen itselleni, että en ole pinnallinen. Mutta mitä muuta laihuuden ihannoiminen on, jos se ei oo pinnallisuutta!

En haluu puhua syömisistäni, en suostu. Tunnen itseni niin mitättömäksi käspäseksi ikkunoiden välissä, kun luen muita blogeja ja törmäilen sanoihin "söin 200kcal", "painan 45kg" ja "kaikki himos mun vartaloo".  Reiluako?

Mä oon niin heikko.  En pysty vastustamaan mitään, enkä kestä sitä että en voi puhuu kellekkään mistään. Inhoon sitä että mulla on huonot välit vanhempiin. Inhoon sitä että monien ystävien ja mun suhde on valetta.

Meen nyt näännyttämään itteni lenkkipolulle. Jalat rikki ja vesi ulos elimistöstä, siten lähtis ainakin pari kiloo.

Hejdå! laihat ihmiset. Mä en kestä, kun elän niiden ympärillä.

Halleluja..

58,9!

Mutta miksi mä en iloitse?

Mun piti hyppiä innosta, juosta pitkä lenkki ja kirjoittaa hiekkaan 58.9, mutta en tuntenut mitään kun näin noi numerot. Ehkä odotin sitä.. pidin sitä itsestäänselvyytena. sillä keskiviikko meni hyvin! ja torstai vielä paremmin!

Itseasiassa parina hetkenä tunsin itseni aika hoikaksikin. Ehkä osasyy on se että musta on alkanu tuntuu että pojat on kiinnostuneempia musta, mutta voin ihan hyvin kuvitella sen. Mutta yhden jutun olen huomannut, yksi hyvistä kavereistani taitaa olla ihastunu muhun. Se tuntuu imartelevalta, mutta mua ahdistaa kun se on oikeesti aika ällö tyyppi :S

KE:
-omena
-vesimeloonin pala
-1 dl porkkanaraastetta
-2dl maitoa

-2 jäätelöö :S, mutta annan ton ittelleni anteeksi kun liikuin tosi paljon:

     = pyöräily yhteensä 6 km, 2 hikiset tanssireenit ja uimaralla illalla.. juoksentelua ja uimista :D

TO:

-ruisleipä pelkkiä kurkkuciivuja päällä

-2 rkl hernekeittoa

-2dl maitoa

-puoli banaania

-2 rkl coucousia

-1dl rasvatonta raejuustoa

-pala kanaa n. 200g

liikunnat:

  =pyöräily 4 km, reenit, kävelyä kaupungilla., rannalla sähläily ja uimiminen.

Tänään syötynä puolikas banaani ja kohta ruokailuun... pystyn vastustaan pystyn vastustaan pystyn vastustaan 


Wish me luck! see ya! :) <3

Paha vai hyvä kesä?

Kaikki koulussa intoilee nyt jo kesästä. Mua se ahdistaa. Mä tykkään ruutineista, on helpottavaa kun tietää mitä tekee seuraavana päivänä. Ja on helppo kontrolloida syömisiään, kun on koko päivän menossa. On niin paljon tekemistä että ei ehdi ajatella läskejä... Tosin toi ei pidä mun kohdalla paikkansa, mutta ajattele jos on pelkkää vapaata aikaa.. Pelkkää peiliin tuijottamista, ahdistusta ja sen johdosta myös ahmimista.

Mun joka ikinen kesä 2007 kesästä lähtien on ollu helvettiä. Ei mulla oo ollu mitää laihdutusintoo, mutta muuten on ollut ahdistavaa ja tylsää, niin tyhjää. Mä oon onnistunu rikkoo välini ystäviin joka kesän aluks ja koko kesän oon ollu yksin tai parin kaverin kanssa.

Rakastan kesää vuodenaikana, niin lämmintä ja aurinkoista, mutta inhoan noin pitkää lomaa. Kaverit sanoo mua hulluks, mutta rutiineista saa turvaa, ja kesäisin tuntuu aina turvattomalta. Mitä tahansa voi tapahtua. <-- toi lause kuulostaa mun korvaan ikävältä

Paino on heittelehtinyt 60-61 välillä, mutta vältän pelkän painon tuijottelua, sillä mulla on aika paljon lihastakin ja olisi tyhmää verrata mun painoo lihaksittoman tytön painoon. Vaikka monet ihanaiset laihduttaja bloggarit painaakin jotain 45, niin 60 on mulle suuri saavutus, jos vertaa siihen että vuos sitte olin 70 ja tossa välissä en ees rajottanu syömistä, liikuin vaan paljon. Mutta lupaan huutaa halleluja kun pääsen pysyvästi alle kuudenkympin. Se vois olla mulle juhlan paikka.. :D voisin luvata ittelleni että silloin meen bilettää ja hankin ittelleni kunnon juomat, en haluu vatsahuuhteluun mutta kunnon känni kelpais. Alkoholi antaa just sitä hetken huumaa mitä mä oon nyt vailla.

Tavoite oli että tän viikon lopussa alle 60 ja toi on mun mielestä iha realistinen, kunhan en monesti repsahda. Tajusin muuten että jos aamulla/aamupäivällä syön kunnolla (normaalisti) niin seuraavaks mulla on nälkä vasta joskun viiden aikaan. Ja sitten syön viideltä ja pyrin olemaan poissa kotoo illalla, niin kyllä se onnistuu. Mutta ongelmana on se että yleensä oon kotona just tollon kello 18-> Mutta joutuu ainakin itsekuri koetukselle.

Täytyy myöntää että mun syömiset on menny aika huonosti tällä viikolla. Mutta positiivista on että oon myös huomannut että en oo enää niiden läskimpien ihmisten joukossa, vaan alan olla jo aika laiha. Tunnen itseni kauheaksi ihmiseksi kun nautin siitä että kaverini on lihonnut.

...

Ahdistaa...

Mua ällöttää ruoka ja kaikki mässy, mutta kuitenkin mä tungen sitä kurkustani alas lakkaamatta, pystymättä lopettaan. Mä oon luuseri. En onnistu missään. Kaikki mihin mä rupeen lytätään joka kerta maan tasalle.
Eniten sitä teki vanha paras kaverini, jonka kanssa meillä meni välit poikki. Mun mollaaminen oli sen harrastus, ja olis vieläkin jos me juteltais. Jokaikinen mun saavutus on sivuutettu tai jos se ollaan huomattu, niin on myös pidetty huolta että se ei sais mitään arvoo.
Musta tuntuu että onnistuminen on mulle mahdotonta. Mä en voi lopettaa ahmimista, vaikka sillä hetkelläkin se kuvottaa älyttömästi. Mua ahdistaa, koska en pääse lenkille; en voi mennä, koska vanhemmat alkaa epäileen. Ne hengittää niskaan, ja se ei tunnu mukavalta. Ne sais painua helvettiin.
Omnomnom mariannee... Mikä mua vaivaa? Yritän etsiä selityksiä tälle ahmimiselle. Haenko nautintoa? EN. Entä kärsimystä? EN. Jotain ees? Luulen että haen jotain tunnetta, ihan mitä tahansa, kunhan vaan jotain. Sillä elän kuin horroksessa. Näytän päällepäin suht normaalilta, onneksi, mutta pääni sisällä ei ole mitään. En tunne mitään. Aivot vaan käskee Hymyile! Nyt naura! Näytä että olet pahoillas! ja mun kasvot tottelee. Tai kyllä mä jotain tunnen, sitä sietämätöntä ahdistusta, joka ei koskaan lähde pois, ei edes vierailulle jonnekkin kauas.
Mä en voi mennä omalle koneelle, koska vanhemmat näkis mitä postaisin. Oon sitten vaa tällä toisella koneella, mutta kuvia en tälle koneelle uskalla ladata. Mun vanhemmat näkee kaiken.
Onneks oon huomenna melkein koko päivän poissa kotoo. Lähden klo 8.15 ja tuun joskus seittemän aikoihin, ainakin saan taukoo polttavasta hengityksestä niskassani. Mutta huomenna tulee taas uusi epäonnistuminen, oon varma.

Baletti thinspo

Motivaatio on ihan hukassa.. Sunnuntai, maanatai ja tiistai on menny niin huonosti että nyt katujyrän alle litistyminen tuntuis houkuttavalta. Oon liikkunut paljon, syönyt vähän kunnon ruokaa, mutta herkkuja on mennyt LIIKAA! Huono olo, mutta mun oksennusrefleksi ei enää toimi. Kumarran aina ahmimissession jälkeen bosliinijumalaa, mutta se ei enää onnistu..

Tarviin motivaatioo... Joten keräsin balettiaiheisia kuvia, sillä rakastan balettia ja kaikkea tansseja, ja uneksin mahtavasta laihan balleriinan varresta. <3

Viimeisen kuvan oli pakko pistää, ku se on nii ihana, vaikka se ei ookkaan niin balleriina :)

Sekava postaus, joka muistuttaa jo hitusen mun pääni sekavuutta.

Perjantai meni hyvin! En syönyt melkein mitään. Illalla söin pitsaa, tosin suurin osa meni roskikseen.. Mutta oli pakko vähän syödä koska mun pitää näyttää vanhemmille että siinä ei oo mitää ongelmaa..
Perjanataina oli kahdet reenit, ja olin pyörtymäisilläni koko ajan, en pystynyt keskittyy ja en ees yrittäny muistaa uutta sarjan pätkää. Mutta olin siitä iloinen, ihan riemuissaan siitä ku oli nii heikko olo.. Oonko mä hullu?

Lauantai aamu oli helvettiä, mua pyörrytti sängyssäkin, vaikka en ollut eväänikään liikuttanut. Mahan sisällä oli sata vuoristorataa ja mielessä vaan ruoka, mässy, ravinto eli kalorit eli VIHOLLINEN. Mua pelotti, pelkäsin että kuolisin, oli niin heikko olo että olisin voinut oksentaa ulos sisäelimeni. Pelästyin niin v*tusti, että söin. Söin terveellisesti, mutta niin paljon liikaa! Ja maha ei lopettanut pyörimistä. Maha rauhottui kolmen aikaan, samalla kun sain muuta ajateltavaa.

Äiti heitti mut yhteen läheiseen ostoskeskukseen, ja siellä oli yhen kaupan loppuun myynti. En normaalisti ois ees varmaa kattonu sieltä vaatteita, vaan kenkiä ja laukkuja, mutta tällä kertaa ostinkin jotain. Ostin pitsipaidan/mekon; mustan, pitkähihaisen ja tiukan! Se oli tosi tiukka vaan mun allien kohdalta, mutta sain hyvän kannustimen! Tavoite: vähän löysä paita joka puolelta. Paita oli kokoa XS ja malliltaan vartalonmyötäinen, joten en halua että hukkuisin siihen, sillä se olis suorastaan sairasta.
Ostin myös röyhelöpaidan, tosi kesäisen, se oli kokoa 36 mutta sen mallinen, että vaikka siihen hukkuis se näyttäis kuitenkin hyvältä. Kiristysnarut ja sellasta.

Kokeilin farkkusortsejani, jotka oli viime kesänä tiukat, ja nyt ne suorastaan roikku päällä <3
Kattelin myös viime kesäsiä kuvia, bikinikuvia, ja olin niiin läski, että itkin kun näin ne. Painoin sillon jotai 70 kg. :S Laitan joskus jonkun before-after kuvan tänne, kunhan oon laihtunu ja tänne on tullu ees 1 lukija.

Olin suunnitellu että olisin menny lauantai aamulla lenkille, mutta maha heitti kuperkeikkaa ja siellä sato.. Mutta nyt lauantaista enemmän.. Kun olin ollu shoppaamassa menin kaverille viettää iltaa ku se oli mut kutsunu, pitää olla normaali. Ja mitä mä tein siellä????? No tietenkin SÖIN! Halusin olla normaali, näyttää sen mun kaveri tytölle L:lle ja sen kavereille ja K:lle (toinen kaveri tyttö).
Siellä oli myös yks L:n kaveri, R(poika), joka oli nähnä mut vappuna ja jolle olin paljastanu laskussa paljon kaikkee.. Olin yrittäny oksentaa työntämällä sormia kurkkuun ja sanonu jotai tyylii että haluun kaiken shitin musta ulos ja jotai et oon tehny nii ennenki, myös selvänä..... Miks mä olin nii tyhmä...

Me pelattiin aliasta (ei normeilla säännöillä) ja R katso suoraa muhun, kun se selitti:
"Toi on tällainen"
*R osottaa L:n poikaystävää*
ja joku muu huusi: "laiha!"
Ja R sano et melkein,
Ja: "säkin oot tällanen"
*R katsoo mua läpitunkevasti, tummilla silmillä, puhuen rauhallisesti*
Mä olin ihan muussa maailmassa, tiesin mitä se tarkotti, mutta en sanonu sitä, koska se ei oo totta.
Mutta onneks joku muu keksi ja hihkas:"hoikka"

Mä sulin, olin nii liikuttunu, musta tuntu että se muisti vapun ja teki ton koska oli huolissaan tai jotai. Oisin halunnu juosta pois, vessaan itkemään ja oksentamaan ulos sen pullan minkä olin syöny kun L:n äiti tyrkytti. Mutta oon päättäny että en oksenna. EN ENÄÄ KOSKAAN! se on nii perseestä... ja kadun mun päätöstä jo ny, mutta päätös pitää!


R oli niin ihana, vaikka se valehteli, se teki sen hienovarasesti. Ja mä luulen että voisin ihastuukkin siihe, jos vähän tutustuisin, ainaki meistä vois tulla hyviä ystävii.. Koko alias peli meni sillee että kaiki vaa huus koko ajan, ja mä ja R vaa vastattii rauhallisesti, ja oltiin kumminki hyviä. Aina kun oli R:n vuoro mä arvasin sen kortin, enne kun muut ehti ees avata suutaan, ja kun oli mun vuoro, nii se arvas, vaikka oli ehtiny sanoo vaa tosi vähä :)

Aliaksen jälkee kaikki meni perseelleeen, R lähti, mä tylsistyin ja aattelin, että ihan sama jos mä tänään syön, ja sitte mä söin, ei en syöny vaan AHMIN! Suolatikkuja, pullaa, karkkeja, kaikkea mitä käsiini sain. Kiitos kuuluu taas itsekurille!

60,4

//Editoitu versio, alkuperäinen PERJANTAILTA!

Huom!

Tuo paino on mitattu kello 13.30! Aamupaino voi olla kevyempikin! :)

Ihanaa! tavoite ennen kesää lähestyy, enää vaivaiset 400 g :)

Tosin voisin vähän nostaa tavoitetta kun nyt on mennyt niin hyvin, ja uskon että jatkossakin menee, sillä motivaatio on korkeella. 

Tämän ilouutisen takia nyt ilmapallokuva, laihan tyttösen kera :D

Tuon tytön mitat olis ehkä vähän realistisemmat mulle, kun aikasemmin postaamani keijumaisen tytön.

Ruokatunti oli kidutusta, ei ees tehnyt mieli ruokaa joten ruuan vastustamisessa ei ollut ongelmaa. Otin taas lautaselle vähän lihakeittoo ja pari siivua kurkkua sekä tietenkin maitolasillisen (haluun pitää huolta luistani). söin lientä ruokalusikallisen ja pienen palan lihaa (proteiinia) ja kaksi kurkku siivua.

Ongelmana oli että kaverini oli niin v*ttumainen. Eka vitsaili mun syömisistä, sitte se alko vitsailee et se laihduttaa 30kg. Mun kaveri on nyt vaikka J. Niin siis J vitsaili ja sano et se juo vaan vettä ja oksentaa koko aja nii se laihtuu sen viikossa, ja mä olin ihan mukana ja sanoin että ei sen oo mahdollista laihtuu noi paljo noi nopeesti, ja ainut keino mitä vis tehä, ois leikata puukolla iho ja liha pois. Ja se vaa nauro ja sano että et sä ny mitää laihduttamisesta tiiä. Ja sitte se kyyläs mua koko ajan ja seuras jokaista suupalaa. Ahdisti tosi paljo 

Sitte viimesellä tunnilla J vaa sano mulle että mennäänkö sofi syömään ny koulun jälkee, iha vaa vittuillakseen.

J on oikeesti täydellinen, se on varattu, mut kumminkin kaikki kuolaa sen perään. Se on niin rohkee ja persoonallinen, sellanen hulluttelija. Ja se J:n kroppa, se on nii taivaallinen, litteä vatsa, sairaan kapee vyötärö, solakat jalat ja isot tissit ja peppu. Ja mä tiedän että se ei haluu et mä laihdun, vaan sen takii että mulla ois sitä parempi kroppa. J ei kestäis sitä. Mutta kyllä mä J:lle joku päivä näytän, et oon sitä laihempi ja sirompi. Mä luulen että J:n mielestä mun pitäis olla se koko M ja se on se XS. Sillä on viä se ongelma, että XS paidat on sille aivan liian pieniä rintojen kohdalta, mutta liian suuria vyötäröltä. Tää maailma on nii epäreilu.

Ja lisäks se että sillä on ollu ongelmia syömisten kanssa, se pyörtyili, ei syöny ja oksenteli. Mutta se taitaa ollakkin sen yksinoikeus.

Nyt meni iloisimmista aiheista taas noihin synkempiin, mutta mitä sille voi ku vituttaa.

Tän kuvan tyttö, muistuttaa yhtä tyttöä tanssista, joka on ihan yhtä siro ja kaunis. Ja meidän tanssin tytöllä onkin tosi ihanat ja paksut hiukset, vaikka se onkin laihtunut.

Nyt silmälääkäriin ja kaksiin reeneihin :)

Toivotaan että ei hirveesti tuu syötyä lisää...

Paljastuksia...liikaa..

 //Eiditoitu versio, alkuperäinen PERJANTAILTA

Mä en voi sille mitään, että mun on ihan pakko puhua, ja puhuminen pilaa kuitenkin aina kaiken.

Keroin siis kaverilleni lähes kaikesta, kyllä ne on jo jotain huomannut, mutta ei aivan kaikkea. Kerroin liikaa, aivan liikaa, tosin en aivan kaikkee, onneks..

Mutta joskus varmasti lipsautan, kaikki tästä blogi jutuista, thinsporation vihosta sun muusta shitistä. Mutta toivon että voisin pitää kaiken sisälläni, mutta mä oikeesti räjähdän kohta.

Olisi niin TAIVAALLISTA jos mulla olisi kaveri joka olisi samassa jamassa, tai siis sekin haluis laihtua sun muuta. Mun rinnakkaisluokalla on yks tyttö joka on sairastanu anoreksiaa ja varmaa viäki, mut se on nyt liikuntakiellossa. Mun tekis niin mieli jutella sille ja sanoo et oon sun tukenas ja kaikkee, mut en mä voi mennä vaa sanoo sille tolleen, ku en oo ees koskaan jutellu sille. Muistan että halusin tutustuu siihe jo joku vuos sitte kun se oli viä normaalin kokone.. mikä normaali on? Ja haluisin siltä vinkkejäki, mut ku se on ny parantumassa nii en haluis pilata sitäkää.

Eile äiti puhu mulle et näytän kuihtuneelta, ja et syönkö riittävästi, et pitää varoo et ei tuu syömishäiriö. Mä vaa sanoin et liikun tosi paljon, mut toistin sitä nii paljo nii se tais kuulostaa sekopäiseltä.. vanhemmat alkaa huomaa.. pelottaa

Tänäänki kaverit niinku hyökkäs mua vastaan:

"sä oot iha sairaa laiha"
"en oo"
"sä inhoot ku muut sanoo noi, nii miks ite sanot?"
"sori, no se jolle yleensä noin sanon onki ihanan laiha"

en muista enempää, mut mä en jaksa sitä et ne on huolissaa musta. Toisaaalta haluisin vaa puhuu laihuudesta, ja kauneudesta.. mut sitte ne vaa huolestuis enemmän.

Ei oikeen mikään jaksa enää kiinnostaa... kaikki on vaa nii tyhjää.. mä kuulen ja nään kaikki ympärilläni, nauran vitseille ja flirttaan jollekki pojalle, mut en mä oikeesti oo siinä, se on vaa joku kuori.

Mun on pakko esittää vanhemmille että mä syön paljo, koska muute ne alkaa epäileen :S

Eilisen ruuat söinkin sen takii ku vanhemmat hengitti niskassa, tosin ISON osan heitin pois

• omena (klo 15
• 4 lihapullaa  - 1 aamulla, 1 klo 18 (tein ruokaa, ja maha huusi nii lujaa) , 2 klo 18.30
• vähä salaattia - mandarini-kurkku-salaatti
• maitolasi
• 3 daim karkkia (olen herkkusuuu, valitan)

tänään mennyt puolikas omena, mutta päivä on vasta alussa.. kohta ruokalaan, en halua syödä mutta kaverit varmaa pakottaa :(

ei kuvia tällä kertaa sillä olen koulun koneella, ATK tunnilla :S

Alun alku

Hei hei!
Minä, sofi, tyttö joka on hukkunut omiin makkaroihin,  etsin tietä ulos täältä uiden vastavirtaa, kohti tuhoa ja kauhistusta. 

Tuossa lauseessa olikin kaikki tiivistettynä. Tosin pääni sekavuus, hullut ajatukset ja ideat, sekä monenmoinen mielettömyys jäi kaikilta pimentoon.

Toivon että saan raotettua tämän blogin avulla ovea mun mieleni makkaroihin, alleihin, suklaisiin, taivaisiin ja muihin kiemuroihin. Tosin itsekkään en ole näistä aivan selvillä, mutta tämä toimiikin mun päiväkirjana, tässä samalla.

Tavotteita :

• tyytyväisyys omaan peilikuvaan
• laihuus/hento ulkonäkö
• paino alle 55kg (ehkä joskus myös alipainoinen)
• litteä vatsa, laihat reidet ja sirot kädet
• tyytyväisyys -> itseluottamus -> onnellisuus -> tutustuminen uusiin ihmisiin -> paljon ystäviä ja kavereita
• XS-koko sopiva tai jopa jossain liian pieni
• 26 tuumaset farkut
• kun on laihtunut, lihakset takas ja niitä esiin :)
• alla kuva mielestäni täydellisen näköisestä tytöstä, tosin en noin pieneksi varmaan mun luiden takia pysty laihtua, mutta aina saa haaveilla <3

KUVAN kaula<3, reidet<3, kasvot<3, hiukset<3.

Ihme kuinka hyvin ton tytön hiukset on pysynyt noinkin hyvinä. Tässä kuvassa parasta on mielestäni sen keijumaisuus ja se kuinka tyttö näyttää niin höyhenen kevyeltä. Minullekkin tämä jossain vaiheessa ;P