Sekava postaus, joka muistuttaa jo hitusen mun pääni sekavuutta.

Perjantai meni hyvin! En syönyt melkein mitään. Illalla söin pitsaa, tosin suurin osa meni roskikseen.. Mutta oli pakko vähän syödä koska mun pitää näyttää vanhemmille että siinä ei oo mitää ongelmaa..
Perjanataina oli kahdet reenit, ja olin pyörtymäisilläni koko ajan, en pystynyt keskittyy ja en ees yrittäny muistaa uutta sarjan pätkää. Mutta olin siitä iloinen, ihan riemuissaan siitä ku oli nii heikko olo.. Oonko mä hullu?

Lauantai aamu oli helvettiä, mua pyörrytti sängyssäkin, vaikka en ollut eväänikään liikuttanut. Mahan sisällä oli sata vuoristorataa ja mielessä vaan ruoka, mässy, ravinto eli kalorit eli VIHOLLINEN. Mua pelotti, pelkäsin että kuolisin, oli niin heikko olo että olisin voinut oksentaa ulos sisäelimeni. Pelästyin niin v*tusti, että söin. Söin terveellisesti, mutta niin paljon liikaa! Ja maha ei lopettanut pyörimistä. Maha rauhottui kolmen aikaan, samalla kun sain muuta ajateltavaa.

Äiti heitti mut yhteen läheiseen ostoskeskukseen, ja siellä oli yhen kaupan loppuun myynti. En normaalisti ois ees varmaa kattonu sieltä vaatteita, vaan kenkiä ja laukkuja, mutta tällä kertaa ostinkin jotain. Ostin pitsipaidan/mekon; mustan, pitkähihaisen ja tiukan! Se oli tosi tiukka vaan mun allien kohdalta, mutta sain hyvän kannustimen! Tavoite: vähän löysä paita joka puolelta. Paita oli kokoa XS ja malliltaan vartalonmyötäinen, joten en halua että hukkuisin siihen, sillä se olis suorastaan sairasta.
Ostin myös röyhelöpaidan, tosi kesäisen, se oli kokoa 36 mutta sen mallinen, että vaikka siihen hukkuis se näyttäis kuitenkin hyvältä. Kiristysnarut ja sellasta.

Kokeilin farkkusortsejani, jotka oli viime kesänä tiukat, ja nyt ne suorastaan roikku päällä <3
Kattelin myös viime kesäsiä kuvia, bikinikuvia, ja olin niiin läski, että itkin kun näin ne. Painoin sillon jotai 70 kg. :S Laitan joskus jonkun before-after kuvan tänne, kunhan oon laihtunu ja tänne on tullu ees 1 lukija.

Olin suunnitellu että olisin menny lauantai aamulla lenkille, mutta maha heitti kuperkeikkaa ja siellä sato.. Mutta nyt lauantaista enemmän.. Kun olin ollu shoppaamassa menin kaverille viettää iltaa ku se oli mut kutsunu, pitää olla normaali. Ja mitä mä tein siellä????? No tietenkin SÖIN! Halusin olla normaali, näyttää sen mun kaveri tytölle L:lle ja sen kavereille ja K:lle (toinen kaveri tyttö).
Siellä oli myös yks L:n kaveri, R(poika), joka oli nähnä mut vappuna ja jolle olin paljastanu laskussa paljon kaikkee.. Olin yrittäny oksentaa työntämällä sormia kurkkuun ja sanonu jotai tyylii että haluun kaiken shitin musta ulos ja jotai et oon tehny nii ennenki, myös selvänä..... Miks mä olin nii tyhmä...

Me pelattiin aliasta (ei normeilla säännöillä) ja R katso suoraa muhun, kun se selitti:
"Toi on tällainen"
*R osottaa L:n poikaystävää*
ja joku muu huusi: "laiha!"
Ja R sano et melkein,
Ja: "säkin oot tällanen"
*R katsoo mua läpitunkevasti, tummilla silmillä, puhuen rauhallisesti*
Mä olin ihan muussa maailmassa, tiesin mitä se tarkotti, mutta en sanonu sitä, koska se ei oo totta.
Mutta onneks joku muu keksi ja hihkas:"hoikka"

Mä sulin, olin nii liikuttunu, musta tuntu että se muisti vapun ja teki ton koska oli huolissaan tai jotai. Oisin halunnu juosta pois, vessaan itkemään ja oksentamaan ulos sen pullan minkä olin syöny kun L:n äiti tyrkytti. Mutta oon päättäny että en oksenna. EN ENÄÄ KOSKAAN! se on nii perseestä... ja kadun mun päätöstä jo ny, mutta päätös pitää!


R oli niin ihana, vaikka se valehteli, se teki sen hienovarasesti. Ja mä luulen että voisin ihastuukkin siihe, jos vähän tutustuisin, ainaki meistä vois tulla hyviä ystävii.. Koko alias peli meni sillee että kaiki vaa huus koko ajan, ja mä ja R vaa vastattii rauhallisesti, ja oltiin kumminki hyviä. Aina kun oli R:n vuoro mä arvasin sen kortin, enne kun muut ehti ees avata suutaan, ja kun oli mun vuoro, nii se arvas, vaikka oli ehtiny sanoo vaa tosi vähä :)

Aliaksen jälkee kaikki meni perseelleeen, R lähti, mä tylsistyin ja aattelin, että ihan sama jos mä tänään syön, ja sitte mä söin, ei en syöny vaan AHMIN! Suolatikkuja, pullaa, karkkeja, kaikkea mitä käsiini sain. Kiitos kuuluu taas itsekurille!