Hyi mua. Miks mä en opi, että kun mä syön se vaan tekee pahaa: saa aikaan ahdistusta, syyllisyyttä ja tuskaa.

Tän päivän saldo on säälittävän valtava ja ällö

• rasvatonta luonnonjogurttia myslillä ja mustikoilla
•  kaakao kermavaahdolla
• 2 hillomunkkia
• suklaarusina rasia
• sokeri-kaneli-korppuja

Yök... Tekis mieli oksentaa. Tekis mieli, mut ei se oo mulle mahdollista. Mä pelkään ja en ees onnistu.

Haluaisin tutustuu pariin ihmiseen, vaan sen takii et ne on sairastanut/sairastaa anoreksiaa. Oon pinnallinen paska. Nykyään mua kiinnostaa vaan se että näytän tässä ja tässä toisessakin paidassa läskiltä. Pidän telttoja päällä, kireet paidat näyttää niin tyhmältä, kun ei omista rintavarustusta. Kaikenlisäks mulla ei oo sopivia farkkuja/farkkulegginssejä, ja koska ne ovat löysiä, en voi pitää niitä, sillä äiti huolestuu, kun näkee ennen kireet vaatteet roikkuvan mun päällä. Kaikki on aivan liian huolissaan kaikesta. Jättäis mut rauhaan.

Yks kaveri on terapiassa, kun sillä on jonkillainen masennus. Ehkä se tekisi hyvää mullekkin, sais puhua jollekkin. Oon niin kateellinen mun kaverille, ku sillä on poikaystävä ja tiivis perhe. Se voi kertoo kaiken vanhemmilleen ja sisarukselleen. Mä en voi kertoa mitään, tai oikeestaan en osaa. Pelkään niin huimasti vanhempien reaktioita. Kerran kun iskä näki jonkun syömishäiriö-dokumentin se kommentoi sitä aika kovalla kädellä. Sanoi, että tuo on ihan turhaa ja nuo ihmiset tekee vaan tota ongelmaa itelleen, että se on turhaa ja säälittävää, ja että ei toi oo mikään sairaus, ne on vaan huomionkipeitä. Samaa mieltä se on masennuksestakin. Ainakin sen kuvan oon saanut.

Haluan laihtua niin pieneks, että muutkin ihmiset, kun läheiset alkaa ihmettelemään. Mutta en halua että ne ihmettelee vielä, kun en oo vielä riittävän laiha, en lähelläkään. En mä aina ajattele itseäni läskinä palluraisena. Esim. tänä aamulla heräsin levänneenä, nostin jalat kattoa kohti, otin niistä tukevan otteen ja kiskoin kevyesti itseäni kohti. Tunsin lihaksieni venyvän, inhoan sitä tunnetta, mutta haluan venyä kunnolla. Samalla huomasin että jalkani on vähän kiinteemmät ja että en saa niistä puristettua juurikaan läskiä erilleen. Olin hetken tyytyväinen. Pienen hetken aamussani, kunnes nousin ja huomasin läskin leviävän tasaisesti vartalooni. Miksi en voi olla luonnostaan laiha? Miksi juuri minun pitää tehdä kauhea työ, että pysyn alle 65kg? Miksi elämä ei voi olla reilua?