Muutos

Mä luin mun tekstejä, ja huomasin, että ne kuulostaa ihan lukijoita nuoleskevilta pälätyksiltä. En siis onnistu missään; käytän liikaan Caps Lock:ia, pistepistepistettä ja kehun aina lukijoita. Miks mun pitää nuoleskella niitäkin ihmisiä jota en oikeasti nää? Mistä mä tiedän onko ne oikeasti ihania? Ehkä ne on jotai pedofiileja, jotka yrittää saada mun yhteystiedot, että ne vois tulla vaanimaan takapihalle ja raiskaamaan mut. Mistä sen tietää?

Kelle mä yritän näyttää jotai? Itselleni vai tuntemattomille? Itselleni, ainakin tästä lähtien. Pitääkö mun valehdella omassa itselletarkotetussa blogissa? Sillä voin myöntää, että olen valehdellut. En nyt ala luettelemaan, että missä, mutta minä valehtelen. Olen valehtelija. Se on tapa, jonka loukussa olen  pahasti. Ja mua sattuu kuulla, kavereiden suusta, että ihmisissä ne vihaa kaikista eniten epärehellisyyttä. Epärehellisyys tua ihan helkutisti turvaa. En voi ees kuvailla sitä sanoin. Kaikista asioista selviää helpommalla, niin miksi ei vähentäisi omaa taakkaansa. Oon liian heikko olemaan rehellinen.

Nyt kun oon oikeen totuuden torvi, niin sanon suoraan: Tunnen itseni todella mitättömäksi kun luen muiden laihduttajien, bulimikkojen taikka anorektikkojen blogeja. Tuntuu siltä, että en ole sen arvoinen, että voisin kirjoittaa tänne. Luen ihan älöttämän raastavaa, mutta samalla nautinnollista luettavaa olevia blogeja.

Miks mä en voi olla niin hyvä, että pystyisin oksentamaan? Miksi mä pelkään hampaiden ja sisuskalujen syöpymistä niin paljon? Sillä ahdistavampaa tunnetta ei ole, kun järjettömän mässäämisen jälkeinen turvonnut vatsa, josta haluaisin kaiken sen tavaran pois, mutta mä pelkään. Säälittävää.

Ja miksi en voi saada sitä itsekuria mitä anorektikoilla on. Riippuu fiiliksestä, mutta yleensä mä en vaan pysty siihen. Mä haluaisin kyetä paastoamaan ja liikkumaan ja seuraavana päivänä taas paastoamaan. Mutta mun itsekuri ei ole lähelläkään sitä luokkaa.

Ja kaikenlisäks mä oon laiska. Oon lukkiutunut omaan huoneeseen, ja uskottelen itselleni, että ei mun vielä tarvi laihduttaa, kaikki alkaa sitten taas kun reenit alkaa. Onneks ne alkaa pian.

Lukijalle

Älä ota itseesi. En mä sua käske, mutta sanon vaan, että aikasemmat asiat mitä kirjoitin, ei ole kirjoitettu pahalla. Haluan vaan paikan jossa voisin olla rehellinen ja ilman rooleja, sillä muualla niitä on pidettävä yllä. Rehellisyys on minulle vaikeaa. Se on vaikeaa jopa nimettömänä. Haluan olla parempi kun mitä olen, joten valehtelen. Rooleistä luopuminen blogissakin on vaikeaa, sillä en tiedä mitä olen ilman rooleja, vai olenko mitään. Olen pelkkä rooli, jonka alta on pirun vaikeaa löytää itseään. En voi edes kuvailla, kuinka uskomattoman hankalaa on kirjoittaa nämä sanat. Myöntää että olen heikko.