Mitä väliä terveellisyydellä enää on.

Aluks olin terveellisyyden perään. Valitin ruualla jos ei ollu tummaa riisiä, rasvattomia tuotteita tai salaattia. Sittä meillä alettiin syödä terveellisemmin. Mutta se ei riittäny. Lopetin täyteen syömisen. Söin sopivasti, enkä enää liikaa. Sitten päätin että en syö enää kuuden jälkeen. Sitten lopetin aamiaisen syömisen. Koulussa aloin syödä neljäsosalautasellisia, mutta perheen yhteisillä aterioilla en voinu välttyä syömiseltä. Söin puoli lautasta, maksimissaan. Mutta missään vaiheessa en ole voinut luopua herkuista. Olen ahne niiden suhteen.
Janoan nautintoa, vaikka en enää siitä usein nautikkaan. Skippailen päivällisiä ja lounaita. Syön ehkä 1-2 ateriaa päivässä. Haluaisin syödä vähemmän ja useemmin, mutta itsekurini ei riitä, ja kotona pitää syödä paljon. Ennen kirjoitin ruokapäiväkirjaa. Aloitan sen varmaan kohta uudestaan. Syksyllä aion juosta viikonloppusin ja arkisin mulla on reenejä, yhteensä 6 kertaa viikossa. Se ei riitä. Mikään ei riitä mulle.
Haluan olla laiha, mutta samalla paksuhiuksinen ja haluan nauttia herkuista, varsinkin suklaasta. Yleensä osaan kieltäytyä, mutta harvoin osaan lopettaa syömistä. Ja silloin haluaisin oksentaa. Olen yrittänyt. Kaikkea perinteistä; sormet, hammasharja yms. Mä en pysty oksentamaan ees kaatokännissä.
Toinen mitä haluaisin on laksatiivit. Mutta en mä osaa. En tiiä mikkä niistä toimii, en viitti mennä kysyyn tyylii mihinkään apteekkiin. Ihmetteleeköhän ne.
Mielummin söisin kakunpalan päivässä kun salaattia. Okei salaatti on ihan jees, mutta ei se suklaakakkua voita.

Mua pyörryttää nykyään jatkuvasti. Luulen että olen mennyt oman ihannepainon alapuolelle. En oo alipainonen, mutta olen itse ollut aina vähän tukeva. Tiedän etten ole lihava, en ole sokea, mutta tiedän myös, että voisin olla laihempi ja en ole nyt vielä riittävän laiha. En halua olla luuranko, mutta haluan, että lantioluuni törröttää ja poskeni ovat lommoilla. Kadehdin anorektikkoja, vaikka tiedän, että se ei ole tervettä. Mutta mitä väliä sillä enää on? Hiukseni ovat nyt jo harvat, ja rintojani ei enää juurikaan ole.